Digiopettajan havaintoja

 Ostin Oculukseen pari lisävälinettä, joista tärkeimpänä uusi hihna pään ympäri. Edellinen olikin jo eristysteipillä korjattua kamaa.  Hihna on nimeltään Elite Strap, ja vaikka se onkin jäykkä tukirakenne eikö joustava nauha, saanut silti hyviä arvosteluita YouTubessa. Ensin edellinen hihna täytyi saada irti. Se irtoaa hyvin kevyesti sangastaan vetämällä sen päästä ulospäin. Video-ohje esimerkiksi täältä:  https://www.youtube.com/watch?v=-b7pqdnI5g8 Täältä piilopaikasta saat selville myös esim. laitteen sarjanumeron.  Ja ei kun uutta kiinnittämään! Kasvosuojauksenkin joutuu ottamaan väliaikaisesti pois, mutta se lähtee hyvin helposti. Kiristys pään ympärille onnistuu pyöräilykypärästäkin tutun ympyräkiristimen avulla pyörittämällä. Myös tavallinen "kuminauhamainen" hihna, joka tulee oletuksena Oculuksen mukana, on ihan hyvä vaihtoehto.  Ostin myös parit extrakasvonsuojaimet. Edellistäkin on syytä välillä pestä miedolla saippuavedellä.  Ja ei kun uusia treenejä kohti!

Vaeltamisessa kaikkein tärkeintä on peruskunto. Mitä parempi on kuntosi, sitä vaivattomammin vaeltaminen sujuu.  Yleensä pitkän matkan rasitteeksi muodostuu hyväkuntoisella ihmisellä jalkaterien vesikellot ja rakot , ei kunnon loppuminen sinänsä, joten pitkiä kävelymatkoja kannattaa harjoitella edes kerran kuukauteen.  Voin kertoa nuoruudesta oman esimerkkini: harjoittelin maratonia varten juoksemalla reippaasti 10 kilometriä päivässä. Ajattelin, että kun 10 kilometriä ei tunnu missään, niin samaan syssyyn menee myös 42 km, mutta tämä oli virheellinen ajatus. Siinä 30 kilometrin kohdalla vesikellot alkoivat muodostua, ja loppumatka oli hyvin tuskaisa. Olisinpa tajunnut edes kerran mennä yhteen pötköön 20 kilmetrin matkan ja vaikka levätä pari päivää sen jälkeen, niin olisi säästynyt paljolta riesalta.   Jalkaterien kestävyys paranee paljon jo muutaman viikon aktiivitreenillä, mutta kannattaa varmuuden vuoksi pitää myös rakkolaastareita mukanaa. Jalkaterien kestävyys myös vähitellen vä

Savolainen lupsakkuus ja korkeat metsäiset kukkulat ovat viime vuosien aikana kiehtoneet minua entistä enemmän, koska harvoin niistä on päässyt nauttimaan. Jotakin vetoavuutta niissä on, vaikka sukuni ei ole savon läheltäkään. Kenties jonain päivänä muutan esimerkiksi Pieksämäelle viettämään vanhuuden päiviä, mutta se saa vielä odottaa :) Tällä kertaa tutustuin naisystäväni kanssa Kuopioon, Savon sykkivään keskukseen. Olen käynyt täällä muutaman kerran aiemminkin, mutta aina löytyy jotain uutta ja kiinnostavaa kulttuurinähtävyyttä.  Aihehan ei muuten liity mitenkään blogiini, paitsi että matkailu ja sivistys kannattaa aina!  Kuva 1. Minna Canthin talon rekonstruktio Kuopion keskustassa Minna Canth oli yritteliäs ja ahkera porvarisnainen, joka kuitenkin kirjoituksillaan puolusti köyhää kansaa sekä naisten oikeuksia. Kävimme ihmettelemässä hänen rekvisiittaansa sekä yli 100 vuotta vanhoja keittiövälineitä. Talo sijaitsee aivan tuomiokirkon kulmassa. Itse toki olin kuullut Canthista lukui

 Jokainen terveellinen suupala vie pois mielihalun haukata eläinrasvassa uppopaistettuja ranskalaisia.  Siispä päätän tässä esitellä listan virkistävistä vihanneksista, joilla viime aikoina olen saanut vegetaristista puoltani herätettyä huomattavissa määrin. Kaikkihan sitä kyllästyy pelkkään perunaan ja porkkanaan ennen pitkää.  Palsternakka on kuin porkkana, mutta väriltään vaalea. Makua voidaan kuvata pähkinäiseksi, eteerisiä öljyjä sisältäväksi ja raikkaaksi. Sopii syötäväksi niin raakana kuin keitettynä tai paistettunakin. Ehdoton viime aikojen suosikkini! Ainoa haittapuoli on suhteellisen kallis kilohinta esimerkiksi porkkanaan verrattuna (palsternakka maksaa ehkä 4-5 euroa kilolta), mutta porkkana on toki hyvä juures sekin.  Kyssäkaali on mielenkiintoinen tuttavuus. Rakenne muistuttaa lanttua, mutta maku kaalia. Sopii lohkottavaksi esimerkiksi pataruokiin, vihannessosekeittoon tai muuhun vastaavaan, onpa joku innovatiivinen tyyppi tehnyt näistä "ranskalaisia perunoita"

 Olen monessa kirjoituksissani ottanut esille käsitteen kaupunkisurvivalismi . olen alkanut viime vuosina fanittamaan tätä harrastusta. Sen sijaan että tavallisessa survivalismissa keskitytään luonnon armoilla elämiseen ja wanhoihin erämiestaitoihin, kaupunkisurvivalismi ottaa esille toisenlaisen näkökulman: suurin osa meistä elää nykyään kaupungeissa. Siksi on tärkeää hyötyä ympäröivästä infrastruktuurista mahdollisimman paljon. Hyötyminen ei tarkoita hyväksikäyttöä, vaan molemminpuolista Win-Win-tilannetta eri toimijoiden kanssa.  Eli:  Mitä kaupunkilaisihmisten täytyy osata? Liikkua paikasta toiseen, hankkia lippuja, tehdä anomuksia, käyttää mahdollisimman hyvin ilmaisia palveluja ja tunnistaa (sekä kilpailuttaa) ne palvelut joista haluaa maksaa ja joita osaa käyttää, pitää huolta terveydestään, tehdä kunnollista ruokaa, lähetellä postipaketteja, lukea sähköpostit virtuaalilasien kautta ja niin edelleen. Tässä esitän oman hirviömäisen pitkän listani, joka pitäisi olla mielestäni mah

Tein tänään parinkympin heräteostoksen. Polkupyörän ihana retrotyylinen nopeusmittari, joka toimii jopa matkamittarina ja kellona. Ohjeessa luvattiin, että se toimii kolme vuotta samalla nappipatterilla.  Pahaksi onneksi tämä ei käynyt ykköspyörääni eli maastopyörään, koska siinä pinnojen ja etuhaarukan välinen etäisyys on liian suuri, mutta asensin sitten hienon mittarin kakkospyörääni, ei huono sekään! Mittari siis reagoi siihen, kun pinnoihin asennettu magneetti vilahtaa etuhaarukkaan kiinnitetyn anturin ohi ja tämä alkeellinen tietokone sitten tekee laskelmat sen perusteella. Tätä varten mittari täytyy kalibroida, kaikkein tärkein syötettävä arvo on tietysti renkaan koko, joka täytyy syöttää oikein, jotta mittari näyttäisi oikeaa lukemaa. (Kannattaa varmistaa kalibrointi, esim. lyhtypylväiden väli on 50 metriä, ajele niitä pari kappaletta ja katso täsmääkö etäisyys).  Lisäksi mittarin saa kätevästi irti telineestä, jotta se ei jäisi varkaiden armoille tai kylmän sään tyhjennettäväk

Ajattelin kirjoittaa jostakin täysin ilmiselvästä ja tärkeästä aiheesta, joka kuitenkin jostain syystä on unohtunut blogistani toistaiseksi. Mikäs se sellainen kaupunkisurvivalisti on, joka ei osaa sujuvasti kulkea joukkoliikenteessä? En ole itse hankkinut näin 47-vuotiaaksi asti kerittyäni autoa, vaikka ajotaitoa onkin peräti paloautolla ajoon. Nykyään on kaikenlaisia digisovelluksia myös parkkipaikkajuttuihin, mutta niihin en ole tutustunut henkilökohtaisesti yhtään. Tästä syystä, vaikka haluaisikin kulkea polkupyörällä kaikkialle, kiire, flunssan jälkimainingit tai yksinkertaisesti liian pitkä matka pakottaa joskus ottamaan julkisen kulkuneuvon - joskus hyvinkin nopealla aikataululla.  Sen sijaan ajattelin kertoa linja-auto- ja junaliikenteestä ja sen digitaaliavusteisista apuvälineistä.  Junaliikenne VR on siirtynyt valtion organisaatioksi verrattaen nopeasti nykyiseen digitaaliseen aikakauteen. sillä VR Matkalla - sovellus, joka on käytännössä sama kuin vr.fi-nettiosoite, on osoit