Digiopettajan havaintoja

 Nyt kun olen vähän käsitellyt karttasovelluksia ja myös käytännön suunnistusta maastossa, paljastan kaikki muutkin vanhan ajan eräilijän niksit, joita itse olen omaksunut.  Nykyajan laitteistoilla ja sovelluksilla maastosuunnistus toimii vuorenvarmasti. Jos joskus aiot lähteä Norjan vuorille kiipeilemään, huomaat kyllä pian, että paperikartta on erittäin paljon parempi valinta kiipeilyreitin valintaan, koska digitaaliset vaihtoehdot ovat hyvin summittaisia ja epätarkkoja. Vuorelle kannattaa kiivetä tietysti siltä kohdalta, missä korkeuskäyrät ovat mahdollisimman etäällä toisistaan. Mitä lähempänä kaksi tai useampia korkeuskäyriä on, sitä todennäköisemmin edessäsi kohoaa läpipääsemätön seinämä. Kiipeilyintoilijoille vielä todettakoon, että tarvitset jonkin verran kokemusta tavallisesta retkeilystä, ennen kuin kannattaa haaveilla yli tuhannen metrin vuoren valloituksesta, äläkä missään nimessä lähde yksin tai ilman suunnittelua. Lisäksi vuoren paikka ratkaisee: on aivan eri asia valloit

Nähtävästi kaikkein makeimmat sovellukset kulkevat ihan salatieteenä ja suusta suuhun-tietona. Mobo -sovellus Androidille ja iPhonelle sekä jopa Ancient-aikakauteen kuuluvalle Windows Phonelle sisältää suunnistuskarttoja ympäri Suomea ja muutakin maailmaa. Huom! Samannimisiä, täysin erillisiä sovelluksia on useitakin! Tämä on se, jossa on keltainen ikoni.  Suunnistusrasteilta löytyy salaperäisiä rasteja, kestäviä metallilevyjä jotka joku mysteerinen hyväntekijä on paikalle sijoittanut, olisiko S uunnistusliitto ? (Edit: kun vähän sivuja selailee, näitä saa pistää pystyyn käytännössä pystytyskuluja vastaan kuka tahansa jolla riittää kartanlukutaitoa. Eli käytännössä varmaan paikalliset suunnistusseurat). Kuulemma QR-koodejakin pitäisi löytyä, joiden pitäisi helpottaa rastien kuittaamista Mobo-sovelluksen sisäisen QR-koodinlukijan ansioista, mutta ne ovat ainakin parilta tarkastamaltani rastilta hävinneet. Jopa NFC-tekniikalla toimiva tunnistautumismetodi pitäisi olla mainosvideon muka

Palataanpas takaisin tämän blogin varsinaiseen aihepiiriin. Tennis, kuten muutkin mailapelit ovat minulle, muuten urheilulliselle miehelle jatkuva kauhun aihe. Vaikka voimistelussa, uinnissa, painonnostossa ja jopa Cooperin testissä olin aina parhaiden joukossa, sulkapallo, tennis ja squash ovat minulle jatkuvia murheenkryynejä. Jotenkin vain käden ja silmän yhteispeli ei minulla pelaa enkä koskaan ole sellaisissa porukoissa nuorena viihtynyt, tosin mietin että vanhempana voisin viihtyäkin. Kokeilin työpaikan Työhyvinvointi-illassa Paddlea. Se oli oikein mukavaa. Paddle-porukan kokoaminen jäi tosin puheiden asteelle.  Minulle on jäänyt myös henkisiä traumoja siitä, että aikoinaan tennistähti pokasi teini-ihastukseni yhden illan huvikseen pilaten kaiken meidänkin väliltämme, vaikka itse olin tämän saman naisen kanssa äärimmäisen tosissaan, joten suhtaudun kaikkiin mailapelien pelaajiin ennakkoluuloisesti.  No ehkä viimeisimmän yli olen nyt päässyt :D mutta koska kaikki nämä asiat estävä