Digiopettajan havaintoja

Savolainen lupsakkuus ja korkeat metsäiset kukkulat ovat viime vuosien aikana kiehtoneet minua entistä enemmän, koska harvoin niistä on päässyt nauttimaan. Jotakin vetoavuutta niissä on, vaikka sukuni ei ole savon läheltäkään. Kenties jonain päivänä muutan esimerkiksi Pieksämäelle viettämään vanhuuden päiviä, mutta se saa vielä odottaa :) Tällä kertaa tutustuin naisystäväni kanssa Kuopioon, Savon sykkivään keskukseen. Olen käynyt täällä muutaman kerran aiemminkin, mutta aina löytyy jotain uutta ja kiinnostavaa kulttuurinähtävyyttä.  Aihehan ei muuten liity mitenkään blogiini, paitsi että matkailu ja sivistys kannattaa aina!  Kuva 1. Minna Canthin talon rekonstruktio Kuopion keskustassa Minna Canth oli yritteliäs ja ahkera porvarisnainen, joka kuitenkin kirjoituksillaan puolusti köyhää kansaa sekä naisten oikeuksia. Kävimme ihmettelemässä hänen rekvisiittaansa sekä yli 100 vuotta vanhoja keittiövälineitä. Talo sijaitsee aivan tuomiokirkon kulmassa. Itse toki olin kuullut Canthista lukui

 Jokainen terveellinen suupala vie pois mielihalun haukata eläinrasvassa uppopaistettuja ranskalaisia.  Siispä päätän tässä esitellä listan virkistävistä vihanneksista, joilla viime aikoina olen saanut vegetaristista puoltani herätettyä huomattavissa määrin. Kaikkihan sitä kyllästyy pelkkään perunaan ja porkkanaan ennen pitkää.  Palsternakka on kuin porkkana, mutta väriltään vaalea. Makua voidaan kuvata pähkinäiseksi, eteerisiä öljyjä sisältäväksi ja raikkaaksi. Sopii syötäväksi niin raakana kuin keitettynä tai paistettunakin. Ehdoton viime aikojen suosikkini! Ainoa haittapuoli on suhteellisen kallis kilohinta esimerkiksi porkkanaan verrattuna (palsternakka maksaa ehkä 4-5 euroa kilolta), mutta porkkana on toki hyvä juures sekin.  Kyssäkaali on mielenkiintoinen tuttavuus. Rakenne muistuttaa lanttua, mutta maku kaalia. Sopii lohkottavaksi esimerkiksi pataruokiin, vihannessosekeittoon tai muuhun vastaavaan, onpa joku innovatiivinen tyyppi tehnyt näistä "ranskalaisia perunoita"

 Olen monessa kirjoituksissani ottanut esille käsitteen kaupunkisurvivalismi . olen alkanut viime vuosina fanittamaan tätä harrastusta. Sen sijaan että tavallisessa survivalismissa keskitytään luonnon armoilla elämiseen ja wanhoihin erämiestaitoihin, kaupunkisurvivalismi ottaa esille toisenlaisen näkökulman: suurin osa meistä elää nykyään kaupungeissa. Siksi on tärkeää hyötyä ympäröivästä infrastruktuurista mahdollisimman paljon. Hyötyminen ei tarkoita hyväksikäyttöä, vaan molemminpuolista Win-Win-tilannetta eri toimijoiden kanssa.  Eli:  Mitä kaupunkilaisihmisten täytyy osata? Liikkua paikasta toiseen, hankkia lippuja, tehdä anomuksia, käyttää mahdollisimman hyvin ilmaisia palveluja ja tunnistaa (sekä kilpailuttaa) ne palvelut joista haluaa maksaa ja joita osaa käyttää, pitää huolta terveydestään, tehdä kunnollista ruokaa, lähetellä postipaketteja, lukea sähköpostit virtuaalilasien kautta ja niin edelleen. Tässä esitän oman hirviömäisen pitkän listani, joka pitäisi olla mielestäni mah

Tein tänään parinkympin heräteostoksen. Polkupyörän ihana retrotyylinen nopeusmittari, joka toimii jopa matkamittarina ja kellona. Ohjeessa luvattiin, että se toimii kolme vuotta samalla nappipatterilla.  Pahaksi onneksi tämä ei käynyt ykköspyörääni eli maastopyörään, koska siinä pinnojen ja etuhaarukan välinen etäisyys on liian suuri, mutta asensin sitten hienon mittarin kakkospyörääni, ei huono sekään! Mittari siis reagoi siihen, kun pinnoihin asennettu magneetti vilahtaa etuhaarukkaan kiinnitetyn anturin ohi ja tämä alkeellinen tietokone sitten tekee laskelmat sen perusteella. Tätä varten mittari täytyy kalibroida, kaikkein tärkein syötettävä arvo on tietysti renkaan koko, joka täytyy syöttää oikein, jotta mittari näyttäisi oikeaa lukemaa. (Kannattaa varmistaa kalibrointi, esim. lyhtypylväiden väli on 50 metriä, ajele niitä pari kappaletta ja katso täsmääkö etäisyys).  Lisäksi mittarin saa kätevästi irti telineestä, jotta se ei jäisi varkaiden armoille tai kylmän sään tyhjennettäväk

Ajattelin kirjoittaa jostakin täysin ilmiselvästä ja tärkeästä aiheesta, joka kuitenkin jostain syystä on unohtunut blogistani toistaiseksi. Mikäs se sellainen kaupunkisurvivalisti on, joka ei osaa sujuvasti kulkea joukkoliikenteessä? En ole itse hankkinut näin 47-vuotiaaksi asti kerittyäni autoa, vaikka ajotaitoa onkin peräti paloautolla ajoon. Nykyään on kaikenlaisia digisovelluksia myös parkkipaikkajuttuihin, mutta niihin en ole tutustunut henkilökohtaisesti yhtään. Tästä syystä, vaikka haluaisikin kulkea polkupyörällä kaikkialle, kiire, flunssan jälkimainingit tai yksinkertaisesti liian pitkä matka pakottaa joskus ottamaan julkisen kulkuneuvon - joskus hyvinkin nopealla aikataululla.  Sen sijaan ajattelin kertoa linja-auto- ja junaliikenteestä ja sen digitaaliavusteisista apuvälineistä.  Junaliikenne VR on siirtynyt valtion organisaatioksi verrattaen nopeasti nykyiseen digitaaliseen aikakauteen. sillä VR Matkalla - sovellus, joka on käytännössä sama kuin vr.fi-nettiosoite, on osoit

Backrooms on hyvin laaja käsite, joka sisältää maltillisimmillaan estetiikan tajua sekä radikaaleimmillaan kauhuelokuvamaisia uskomuksia. Mistä tässä ilmiössä, josta olen nuorisonkin parissa kuullut, on lopulta kyse? Haluan tuoda tämän käsitteen esille, koska olen monesti kuullut oppilailtani ihmettelyä ja pelkoakin tästä aiheesta.  Yksinkertaisimmillaan ja maltillisimmillaan Backrooms on estetiikan haara, jossa ihaillaan tyhjiä toimistotiloja, käytäviä, sisäparkkipaikkoja ja maanalaisia kohteita. Olen itsekin Facebook-ryhmän jäsen, jossa näitä asioita käsitellään ja nautin ryhmän rauhallisuutta huokuvista kuvista. Sikäli kun ymmärrän, tarkoitus on etsiä mahdollisimman eristäytynyt, autio ja monotoninen kohde, joka yleensä on ihmisten tekemä rakennelma tai ihmisten tekemien rakennelmien kaltainen luonnonmuodostelma. Nykyään kuva on yhä useammin luotu virtuaalitodellisuudessa sen sijaan, että se otettaisiin paikan päällä. Tämä luo katsojasta riippuen aavemaisen, harmonisen tai rauhallis