Suunnistus maastossa

 Nyt kun olen vähän käsitellyt karttasovelluksia ja myös käytännön suunnistusta maastossa, paljastan kaikki muutkin vanhan ajan eräilijän niksit, joita itse olen omaksunut. 

Nykyajan laitteistoilla ja sovelluksilla maastosuunnistus toimii vuorenvarmasti. Jos joskus aiot lähteä Norjan vuorille kiipeilemään, huomaat kyllä pian, että paperikartta on erittäin paljon parempi valinta kiipeilyreitin valintaan, koska digitaaliset vaihtoehdot ovat hyvin summittaisia ja epätarkkoja. Vuorelle kannattaa kiivetä tietysti siltä kohdalta, missä korkeuskäyrät ovat mahdollisimman etäällä toisistaan. Mitä lähempänä kaksi tai useampia korkeuskäyriä on, sitä todennäköisemmin edessäsi kohoaa läpipääsemätön seinämä. Kiipeilyintoilijoille vielä todettakoon, että tarvitset jonkin verran kokemusta tavallisesta retkeilystä, ennen kuin kannattaa haaveilla yli tuhannen metrin vuoren valloituksesta, äläkä missään nimessä lähde yksin tai ilman suunnittelua. Lisäksi vuoren paikka ratkaisee: on aivan eri asia valloittaa vuori, joka sijaitsee 20 km päässä lähimmästä kylästä kuin vuori, joka kohoaa aivan valtatien viereisestä parkkipaikasta jonne olet pysäköinyt autosi. Norjassa kumpaankin vaihtoehtoon löytyy runsaasti vaihtoehtoja.

Jos kuitenkin pysytään Suomessa, ilmeistä on, että varsinkin etelässä pääset suunnistamaan lähes kaikkialle suoraviivaisesti vain korkeintaan pieniä mutkia matkaan tehden. Ainoastaan läpipääsemättömät suolammet ja järvet muodostavat ongelman, mikäli asut aivan suolapin perukoilla tai Saimaan rannoilla, mutta yleensä ottaen esimerkiksi Hämeessä, Keski-Suomessa ja varsinkin Pohjanmaalla ja Uudellamaalla maasto on erittäin helppokulkuista. Tästä syystä merkittävimmäksi huolenaiheeksi kohoaa ilmansuunnat. Missä on pohjoinen, etelä, itä ja länsi? Mikäli saat yhden ilmansuunnan selville, pystyt päättelemään myös muut ilmansuunnat. 

Lähes kaikissa näissä suunnistusmuodoissa jokin ajannäyttölaite on yleensä tarpeellinen, vaikka toki kokenut ihminen osaa muutenkin arvioida, milloin on aamu, keskipäivä tai ilta. Mitä kauemmin olet maastossa, sitä herkemmin biologinen kellosi kuitenkin alkaa heittämään, joten täysin varmasti ei kannata siihen luottaa ainakaan muutamaa päivää pidempään.

Tähtitaivas

Usein tähtitaivas näkyy pilvien tai sumun takia huonosti tai ei ollenkaan. Kirkkaana tähtiyönä on silti mahdollisuus tulkita tähtitaivaalta merkkejä ilmansuunnastasi. Pohjantähti on melko himmeä tähti, joka käytännössä osoittaa aina pohjoiseen. Sen löytää helposti Otavan tähtikuvion perusteella, joka on helpommin erotettavissa hiukan sumuiseltakin yötaivaalta. Myös muiden tähtikuvioiden perusteella voidaan tehdä tunnistussääntöjä, mutta niiden opiskelu ja varsinkin mielessä pitäminen on työlästä. Muista toki, että nämä säännöt pätevät vain pohjoisen taivaanpuoliskon osiolla. Eteläisellä pallonpuoliskolla merimiehet suunnistavat kuulemma saman lain mukaan toimivan Etelän ristin mukaan, joka näkyy tietysti vain eteläisellä pallonpuoliskolla. 

Aurinko

Aurinko on usein erotettavissa päivätaivaalta. Hyvä muistisääntö on, että aamulla noin kello 7:00 se nousee idästä, etenee myötäpäivään eli vaakatasoon asetetun kellon viisarien kärkien mukaisesti vasemmalta oikealle ja illalla noin kello 19:00 se laskeutuu länteen. Toki talvi ja kesä hiukan vaikuttavat asiaan, samoin kuin talviaika ja kesäaika, mutta eivät merkittävästi harhauta. Kello 12:00 aurinko on etelässä ja korkeimmillaan. 

Kuu

Kuun avulla pystytään päättelemään ilmansuunnat, mutta tämä on jo varsin unohdettu taito erämiesten keskuudessa. Kieltämättä näiden lakien oppiminen ei ole mikään pikku juttu. Pähkinänkuoressa asia menee näin: 

Käsitteet täytyy oppia ensin. Kuu kulkee taivaankannella vastapäivään, eli jos asetat viisarikellon eteesi, päinvastaiseen suuntaan kuin miten viisarien kärjet pyörivät. Kuu pyörii taivaalla erittäin hitaasti, joten voit käsitellä sitä näissä ajatusleikeissä paikallaan pysyvänä kohteena.

Kuulla on neljä eri vaihetta: 

Täysikuu: kun kuu näkyy täysin kokonaisena

Vähenevä kuu: kun kuun vasen puoli on valaistu ja oikea ei, kuu on vähenevässä vaiheessa eli pienenee päivä päivältä, kunnes poistuu hetkeksi näkyvistä kokonaan. VVV-mustisääntö: Vasen valaistu, niin vähenee

Lisääntyvä kuu: Kun kuun oikea puoli on valaistu, on kuu lisääntyvän kuun vaiheessa eli valaistus suurenee päivä päivältä, kunnes saavuttaa täysikuun. 

Uusikuuksi sanotaan kuuta, joka ei auringon sijainnista johtuen näy maapallolle ollenkaan

Ilmansuunnat

Täysikuu (ja pätee vain täysikuuhun) näkyy kello aamulla 06:00 lännessä, eli aurinko on suoraan takanasi. Tämä on ainoa asia mikä täytyy muistaa. Tietysti 12 tuntia myöhemmin maapallo on kääntynyt 180 astetta ja sama täysikuu näkyy illalla kello 18:00 idässä. Koska kuu kulkee vastapäivään (päinvastoin kuin useimmat muut taivaankappaleet), koukkaa se lännestä itään etelän kautta, joten se on etelässä kello 12 päivällä.

Lisääntyvä kuu: Tehdäänpä ajatusleikki. Jos katsot lännessä olevaa kuuta 06:00 aamulla ja tämä kuu olisi oikealla puolellasi sen sijaan että se on edessäsi, miten se olisi valaistu? Aivan oikein, sen oikea puoli olisi valaistu, eli se olisi lisääntyvässä vaiheessa. Tästä syystä lisääntyvä kuu näkyy kello 06:00 pohjoisessa. kello 18:00 se näkyy luonnollisesti etelässä, ja kello 12:00 päivällä se näkyy lännessä. 

Vähenevä kuu: Sama ajatusleikki jälleen. Jos kello 06:00 aamulla kuu olisi vasemmalla puolellasi, kumpi puoli olisi valaistu? Aivan oikein, sen vasen puoli, eli vähenevä puoli (VVV-muistisääntö). Näin ollen vähenevä kuu näkyy kello 06:00 etelässä. Niin ikään kello 18:00 se näkyy pohjoisessa ja kello 12:00 idässä. 

Muistan itsekin että nämä ajatusleikit vaativat melkoisesti treenausta ennen kuin niiden perusteella voidaan luotettavasti suunnistaa. Ehkä siksi mukana printattu taulukko näistä on mukava- tosin koska tilanne tulee varsin yllättäen, sitä ei välttämättä ole mukana juuri silloin kuin tarvitsisi. 

Luonnonmerkit

Luonnosta löytyy paljon vinkkejä siihen, missä päin on etelä, mutta nämä eivät ole täysin luotettavia, koska useilla alueilla paikallinen mikroilmasto voi johtaa harhaan. Kuitenkin pari sääntöä, jolla voidaan vähän varmistaa muita havaintoja: Luonto etsii aina lämpöä, ja etelässä sitä piisaa eniten. Eli: 

• Puiden oksat ovat tuuheampia etelän puolella
• Muurahaiskeot on useimmiten rakennettu kantojen ja puiden eteläpuolelle
• Monet Suomen järvistä sijaitsevat jääkaudesta johtuen pisimmästä suunnastaan luode-kaakkosuunnassa, mutta monia muihinkin suuntiin osoittavia järviä on

Mitä jos kaikesta huolimatta eksyt? 

Suomessa kannattaa pitää mielessä hyvä nyrkkisääntö: vaikka eksyisit lähes missä tahansa kohtaa Suomea, jos kävelet Etelään päin päivämatkan verran, löydät päivän aikana aina jonkin tien tai asuinrakennuksen. Poikkeuksen tähän tekee vain joidenkin Lapin luonnonsuojelualueiden pohjoisimmat kolkat. Yöpyminen metsässä talvella ilman varusteita on hengenvaarallista ja lämpimimpinä kesäpäivinäkin saat tyytyä todennäköisesti parin tunnin koiranuneen. Siksi metsästä kannattaa pyrkiä mahdollisimman nopeasti pois. 

Liikkumisvauhtisi on hyvä olla sellainen, että jaksat sitä koko päivän. Huomioi myös vedentarpeesi. Joen virtaavaa vettä pystyy yleensä juomaan pienellä riskillä ja ainakin itse olen suurimpaan hätään ottanut joskus järvivettäkin ilman sen kummempia oireita. Joillain herkkävatsaisilla järvivesi saattaa keittämättömänä laittaa vatsan sekaisin eikä sitä tietenkään kenellekään suositella suuria määriä- Silti sen juominen on yleensä parempi vaihtoehto kuin janoon nääntyminen. 

Varo ettet kierrä ympyrää. Mittaa vaikka auringon avulla, missä etelä on ja valitse kiintopisteeksesi jokin etelässä oleva kukkula. Älä lähde kulkemaan koko ajan auringon suuntaan, sillä se kiertää taivaalla. Jo kuuden tunnin kuluttua aurinko on kiertänyt 90 astetta taivaalla, jolloin suunnistuksesi menee pieleen.

Suomen geografia

Jos et tiedä millä puolella Suomea tepastelet, olet jo todella eksyksissä. todennäköisyyksiä kuitenkin voidaan laskea maaston perusteella, vaikkakin lista on todella yleistävä: lähes kaikkialla voi esiintyä kaikkia kasvillisuuden ja maaston muotoja. 

• Mäntymetsää, pieniä kumpuja, matalia kallioita: todennäköisesti sijaitset itä-länsisuunnalla määritettynä keskellä Suomea jossain Helsingin ja Kajaanin välissä
• Laakeaa avaraa aluetta, paljon koivuja, vähän lampia ja järviä: Pohjanmaa
• Suota, kitukasvuista pensaikkoa, paljon hyttysiä: Keski-Lappi (idän ja lännen välissä oleva Lapin osa, esim. Sodankylän ympäristö) 
• Kivierämaata, korkeita tuntureita, kaukaa paistaa lumihuippuisia vuoria, vähän kasvillisuutta yleensäkin: Länsilappi, käsivarren seutu
• Laakeaa heinämaata, suota, joitakin isoja jokia, hyttysiä: Itälappi 
• Suuria ja jyrkkiä kukkuloita, kuusimetsää: Itä-Suomi