Kotka lomailukaupunkina

Kunnon kaupunkisurvivalisti käy tietysti kaupunkilomalla Suomessa kohottaakseen paikallistuntemustaan ja ajotaitoaan sekä samalla tietysti nauttimassa liikunnallisista iloista eri puolilla Suomea. 

Tällä kertaa samanhenkisen naisystäväni kanssa päätimme lähteä Suomen kaakkoisrannikolle, ihan vain siitä syystä, että emme ole koskaan ennen käyneet Kotka-Hamina-Loviisa-akselilla. 

Näistä paikoista ehdottomaksi ykköskaupungiksi turistille valikoitui Kotka. Kotka on 50 000 asukkaan koollaan merkittävä Kymeenlaakson keskus. Todennäköisesti Merikeskus Vellamo kiinnostaa suurinta osaa ihmisistä: siellä on vaihtuvia näyttelyitä historiallisista aiheista.

Kuva 1. Merikeskus Vellamon sisäänkäynti.Taustalla historiallinen Majakkalaiva, myös avoinna vieraille.

Pompeiji-näyttely olikin yksi vetonaula mikä meidät sinne houkutti. Lisäksi tietysti saimme nauttia merimuseon ja Kymenlaakson maakuntamuseon anneista. Lisälipulla pääsee tutustumaan majakkalaivaan ja jäänmurtaja Tarmoon, joita suosittelen ehdottomasti jos wanhan ajan koneistus ja merenkulku vähänkin kiinnostaa.  

Kuva 2. Jäänmurtaja Tarmo, jonne pääsee nykyään lisälipulla tutustumaan.

Ensimmäinen yö meni mukavasti Sunilan vanhalla teollisuusalueella. Alue on ankea tehdaspaikka, jonka läpihomeiset talot olivat rapistuneita. 

Kuva 3. Tavallinen työläisyksiö 30-luvulta. Yksityiskohdat valaisimia ja suihkushampoota myöten kuin tehtaan kulta-ajoilta. Ehkei suomalaisen duunarin osa sellutehtaassa ollutkaan aina niin ankea kuin mitä reaalisosialismin teoksissa kuvataan?

Jopa itse sain kurkkukipua huoneilmassa, vaikka yleensä en reagoi homeeseen mitenkään. Naisystäväni kommentoi samaa. Vanhoja jopa 30-luvun kaksioita myydään jopa 30000 euron hintaan! Vanhan lämpötornin huipulla kasvoi jopa pensaita, mikä lienee tietynlainen saavutus rapautuneisuudessa. 

Kuva 4. Rapistunut Sunilan lämpötorni lähellä varsinaista tehdasta.

Muuten alueella ei olisi absoluuttisesti mitään kiinnostavaa, koska Sunilan tehdaskin menee lähivuosina kiinni, mutta paikkakunta on Alvar Aallon suunnittelema ja pitäähän se jo sen vuoksi tsekata. 

Myös puistotarjonnaltaan Kotka on kokoaan suurempi. Eräs ihailtava kohde oli yrttipuutarha, joka oli ehkä 30*30 metrin kokonaisuus, joka oli rakennettu vanhan tykkitornivallin (?) sisään ja siksi ympäröity punatiilisellä, matalalla muurilla. Koska kummatkin meistä ovat innokkaita yrttiharrastajia (nainen enemmän kasvattajana ja minä yrttien maistelijana ja käyttäjänä), pihalta löytyi paljon opittavaa kummallakin. Kaikki alueen yrtit ovat maisteltavia ja joskus uteliaisuuden voittaessa piti rikkoen lakia hiukan maistaa paria kasvia, kuitenkin ihan vähän vain (huomaa taustalla näkyvä Haukkavuoren näkötorni, josta jäljempänä lisää)

Kuva 5. Kotkan yrttipuutarha, jossa riittää pienuudestaan huolimatta ihmeteltäviä kasveja edistyneemmällekin viherpeukalolle. 

Gasthausena nykyään toimiva Kotkan vanha merivartioasema tarjoaa luksusluokan huoneiston ja laadukkaan keittiön, jossa kokata myös omia pöperöitä. Matkailijoilla on tapana jättää omia ruokiaan kaappiin vapaaksi riistaksi ja siivooja heittää päiväysvanhat pois. Siispä nautin eksoottisista kiinalaisista sesamöljytuotteista, maustekastikkeista ja riisikakuista täysin siemauksin. Suosittelen! Tämä hotellinomainen majoitus sijoittuu siisteydessään, raikkaudessaan ja huoneilman puhtaudessaan sekä tietysti näköaloiltaan kolmen kärkeen, missä olen ikinä ollut, myös hinnat ovat halvahkot! Ainoa mitä ihmettelen on, että miksi tämä on muka vanha merivartioasema, jokainen nurkka kiilsi puhtauttaan ja uutuuttaan.  

Kuva 6. Kotkan  merivartioaseman yhteisoleskelutila. Tiloissa on käytössä mm. kiikarit ja erilaisia pelejä ja kirjoja, näköala merelle on vähintäänkin eeppinen. 

Mainittavan arvoinen on myös merivartioaseman läheisyydessä oleva vanha, puoliksi romahtanut majakka, jonne on rakennettu nykyaikainen metallinen näkötorni. Näkötorneista puheen ollen, Haukkavuoren näkötorni oli pakko myös tsekata, ja se oli peräti ilmainen. Tornin päältä avautui uskomattomat näkymät, ja aivan yhtä miellyttävät näkymät paikkakunnan taidenäyttelyihin avautuu välitasanteelta. Taidenäyttelyt ovat ymmärtääkseni harrastelijamaisia, mutta ainakin itse pidin niistä kovasti. 

Kuva 7. Näkymä Haukkavuoren näkötornista kaupunkiin päin. Merelle päin toki näkymät ovat vähintään yhtä mahtavia

Tokihan vielä jäi näkemättä vaikka mitä. Kotkan mitä ilmeisimmin Suomen parhaimpiin lukeutuvat satamanäköalat jotka jäivät nyt suurelta osin näkemättä, Kotkan Sapokan vesipuisto jäi harmillisesti väliin ja Kotkan kirkko oli harmillisesti pitkäaikaisessa peruskorjauksessa. 

Pieni varoituksen sana: Kotkassa tuulee todella paljon, ainakin oman vierailuni aikana enemmän kuin muissa vierailemissani satamakaupungeissa. Korvat peittävä lakki on mukava ja käytännöllinen kapistus. 

Haminasta bongasimme Hamina Tattoo-kentän, siellä olevan mielenkiintoisen Esko Valtaoja-näyttelyn, Haminan kaupunginmuseon ja parit paikkakunnan pienet, mutta idylliset kirkot sekä 1700-1800-luvun puolustusvallit, joiden päällä oli kiva kävellä auringonpaisteella. Kuljin myös kateellisena ohi Reserviupseerikoulun, jonne en itse koskaan päässyt :D 

Kuva 8. Hamina Tattoo-kenttä, jonka lähettyvissä vaihtelevia näyttelyitä. Auton saa kentälle maksutta parkkiin. Tai ainakaan kukaan ei pysäköinnistä mitään gonahtanut :) 

Loviisassa matkaväsymys alkoi jo painaa, eikä kaupunkiin tutustumiseen ollut aikaa eikä jaksamista. Piipahdimme kuitenkin laadukkaassa, perheomisteisessa nepalilaisessa ravintolassa nauttimassa maukkaat kasvisateriat, jotka oli maustettu kivaan tapaan kurkumalla, neilikalla ja muilla itämaihin vivahtavilla mausteilla. Jälkiruokakahvin lisäksi tarjolla oli perinteistä nepalilaista maitoteetä, josta en kyllä pitänyt ollenkaan (ilmeisesti sisälsi teetä, maitoa, kardemummaa sekä sokeria?)! Noh, makunsa kullakin, naisystäväni näet piti siitä kovasti.