Digiopettajan havaintoja

 Mitä ottaa mukaan niin yhden illan luontoretkelle kuin pidemmällekin vaellusretkelle? Esittelen tässä teille ruokakaupan kulinaristisia helmiä 1. Maitojauhe. Maitojauhe on kaakaon ja kahvin sulostuttaja erämaassa. Kaupunkiolosuhteissa juon kaiken ilman sokeria, kermaa tai maitoa, mutta erämaassa mikään energialähde ei ole pahitteeksi. Nämä pakkaukset ovat yleensä säilykemaidon vieressä huomaamattomassa paikassa ja varsin isoina kilon paketteina. Siispä kannattaa pakata nämäkin jauheet minigrip-pusseihin jottei kanna mitään ylimääräistä mukanaan.  2. Murukahvi. Olen varmaan kaikille jotka jaksavat kuunnella kertonut mielijuomastani: maitokaakaosta, johon on lisätty pikakahvia. Tokihan myönnän, että nuotiopannukahvin tekeminen erämaassa on taitolaji jonka tuotosten rinnalla tämäkin juoma kalpenee.  3. Termospullo on oiva kaveri muutaman tunnin vaellukselle- yleensä yli kahdeksan tuntia on hyvänkin termospullon lämpimänäpysymiskyvyn raja, ja pidemmällä vaelluksella muutenkin ruoka lämmit

Esitän tässä yhteenvedon siitä, miten digitaaliset apuvälineet ovat vaikuttaneet kuntoiluuni 1,5 vuoden aikana. Ensimmäisenä täytyy sanoa, etteivät digitaaliset apuvälineet ole mikään taikakalu. Jos niihin syttyy innostus, ne ovat ehdottomasti hyvästä, mutta toisaalta jos innostus syttyy lenkkipoluista tai punttisalista, myös ne ovat ehdottomasti hyvästä. Motivaatio on kaiken A ja O, ei väline sinänsä.  Kännykän "vaelluspelit", joissa fyysisesti kävellään tai pyöräillään paikasta toiseen: Pokemon Go , Ingress Prime , Zombies, Run : Varsinkin viimeinen näistä eli Zombies, Run, on vaikuttanut erittäin positiivisesti liikkumiseeni varsinkin polkupyörällä, mutta täytyy todeta, ettei yksikään tällainen peli innosta käyttäjää määräänsä enempää, minulla kyllästymisen raja tuntuu olevan hyvänkin pelin tapauksessa korkeintaan vuoden tai puolentoista päässä.   Jossain vaiheessa pokestoppien pyörittämisestä tulee pakkopullaa eikä Zombietarinan seuraaminen kuulokkeilla jaksa enää kiinnos

Yleistä Älä osta Dance Central-peliä! kokonaisuudessaan tämä on hyvin houkutteleva konsepti, joka sijoittuu yökerhoon. Tarjolla on kaikenlaista VIP Roomia ja studiota, jopa parveke jonne pääset vilvoittelemaan ja katsomaan kaupungin vilinää jorauksen ohessa. Juttelet mukavasti toisten nuorten aikuisten kanssa ja jopa tällainen setämies nuortuu 20 vuotta kun pääsee taas diskoon bailaamaan.  Tanssiliikkeet ovat hyviä ja liikkeet täytyy tehdä tarkasti jotta pääsisit parhaille pisteille. Kaikki tämä ilman baarielämän synkeitä puolia, eli riitoja, nakkikioskimölinää ja liiallisten alkoholiannosten kumoamisen seurauksena tapahtunutta seuraavan päivän päänsärkyä, eikä hintakaan päätä huimaa, 30 euroa. Sillä ei todellisessa elämässä saa kuin kaksi lonkeroa ja taksarin nakkikiskalla.  Tämä olisi siis täydellinen irrottelupeli jossa saa diskoelämän liikunnalliset puolet välttyen sen kielteisiltä puolilta, mutta... Valitettavasti peli on täysin hylätty kehittäjiensä toimesta. Se ei esimerkiksi ta

Yleistä Viimeisestä päivityksestäni on kulunut jo jokunen tovi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että seikkailuni Oculuksen urheilupelien maailmassa olisi päättynyt, päinvastoin, se on jopa aktivoitunut entisestään, mutta useimmat pelit joita olen kokeillut ovat niin suoraviivaisia, etten niistä ole artikkelia jaksanut erikseen kirjoittaa.  Barbaria ja Drunkn Bar Fight ovat vähän kieli poskella tehtyjä pelejä, joissa vastustajia lyödään kaikella käteen osuvalla, enkä voi suositella niitä ihmiselle, jotka triggeröityvät väkivallasta. Toisaalta olenhan minäkin pelannut ala-asteiästä lähtien C64:llä kaikenlaisia ninjakommandopelejä enkä ole niistä ymmärtääkseni yhtään väkivaltaistunut. Psykologiset tutkimuksetkin väkivaltapelien ja aggressioiden välisestä yhteydestä tuntuvat olevan kahta mieltä: toiset psykologiset tutkimukset sanovat kaikken väkivaltaisen pelaamisen lisäävän väkivaltaa, toiset ovat sitä mieltä, että ne vaikuttavat vain pieneen vähemmistöön, jolla on jo itsesäätelyn ongelmia

 Huomasin sattumalta, että Creed Rise to Glory -peliin (linkissä arvosteluni tästä pelin versiosta) oli tullut uusi laaja päivitys, joka on huomaamattomasti päivittynyt ilmeisesti kaikille pelin omistaville asiakkaille. Niille, jotka eivät tätä peliä vielä omista, sitä myydään 30-40 euron hintaan.  Championship Edition laajentaa pelin juonta huomattavasti: tärkeimpänä uudistuksena on ns. "Legacy"-juonen lisääminen peliin varsinaisen "Career"-juonen lisäksi: Edellisen version juoni päättyi siihen, että Apollo ottelee loppuvastustajan Bobby "Operator" Nashin kanssa, tosin ehkä pelin päävihollisena voidaan pitää toiseksi viimeistä vastustajaa, elokuvastakin tuttua "Pretty" Ricky Conlania. Legacy-tarinan juoni alkaa siitä, mihin edellisen pelin juoni päättyi. Juonipaljastukset alkavat tästä Sen jälkeen, kun Apollo sinun ohjauksellasi ottelee uudestaan "Pretty" Ricky Conlanin kanssa tällä kertaa voittaen matsin tyrmäyksellä, ilmoittaa hän yl

iWall- mitä sillä tehdään? Postaanpa tässä vielä toisen käytävällä yleisessä käytössä olevan tietokoneistetun ratkaisun: iWall. Tämäkin on maksimissaan kahden pelattava peli, jonka kamera havaitsee ruumiisi liikkeet, aivan samoin kuin esimerkiksi XBox 360 liikesensori: mitään apuvälinettä ei siis tarvitse käyttää pelien pelaamiseen, paitsi omaa kehoa! Tämä on ehdottomasti Cyclo Beatia monipuolisempi, sillä tätä seisen pelattavaa peliä pystyy soveltamaan vaikka Parkouriin, voimisteluun (Shadow Master-ninjapeli, jossa täytyy imitoida Sensein liikkeitä, jotka vaikeimmalla taitotasolla ovat todella haastavia on lempparini), mäkihyppyyn tai mihin tahansa liikuntamuotoon, mihin sovelluksenkehittäjän mielikuvitus antaa myöten.  Luulisin, että tämän vempeleen hintalappuun pitää pistää vielä pari tonnia enemmän kuin Cyclo Beatiin, mutta on se sen arvoinenkin. Valitettavasti liian matala katto estää kaltaistani lähes kaksimetristä miestä nauttimasta mäkihypyn hurmasta täysin mitoin. 

Eilen keskellä saunaanmenon valmistelua törmäsin järkyttävään yllätykseen: Oculus 2 Quest, joka siihen saakka oli toiminut vakaasti kuin kallio yli vuoden ahkeran, lähes jokapäiväisen käytön jälkeen, katkeili yhtenään pelatessa ja kun yritti uudelleen valita pelialueen reunat, ne väpättivät jatkuvasti.  Monivuotisen IT-tukikokemuksen perusteella lähdin ratkomaan asiaa: buutti Oculuksen virtanapista, toisen ja kolmannenkin kerran. Ei toiminut, edelleen sama ongelma.  Oculuksen asetuksista löysin "palauta kaikki asetukset"-option. Testattu, edelleen sama ongelma. Googlasin seuraavaksi "Factory Reset Oculus". Kuulemma tämän saa tehtyä pitämällä alhaalla yhtä aikaa äänenvoimakkuus-painiketta alhaalla ja painamalla virtanäppäintä. Oculus-lasit olivat niin sekaisin, että Factory Reset välähti kyllä ruudussa, mutta mitään ei pystynyt valitsemaan, ennen kuin Oculukset tekivät vain perusbuutin.  Hetken googlailtuani huomasin, että myös kännykän Meta Quest- sovelluksesta (jon