1,5 vuotta digitaalisten apuvälineiden käyttöä urheilussa- mitä on jäänyt käteen?

Esitän tässä yhteenvedon siitä, miten digitaaliset apuvälineet ovat vaikuttaneet kuntoiluuni 1,5 vuoden aikana.

Ensimmäisenä täytyy sanoa, etteivät digitaaliset apuvälineet ole mikään taikakalu. Jos niihin syttyy innostus, ne ovat ehdottomasti hyvästä, mutta toisaalta jos innostus syttyy lenkkipoluista tai punttisalista, myös ne ovat ehdottomasti hyvästä. Motivaatio on kaiken A ja O, ei väline sinänsä. 

Kännykän "vaelluspelit", joissa fyysisesti kävellään tai pyöräillään paikasta toiseen: Pokemon Go, Ingress Prime, Zombies, Run: Varsinkin viimeinen näistä eli Zombies, Run, on vaikuttanut erittäin positiivisesti liikkumiseeni varsinkin polkupyörällä, mutta täytyy todeta, ettei yksikään tällainen peli innosta käyttäjää määräänsä enempää, minulla kyllästymisen raja tuntuu olevan hyvänkin pelin tapauksessa korkeintaan vuoden tai puolentoista päässä.  

Jossain vaiheessa pokestoppien pyörittämisestä tulee pakkopullaa eikä Zombietarinan seuraaminen kuulokkeilla jaksa enää kiinnostaa, olipa se tehty kuinka hyvin tahansa. Siksi onkin varmasti tarpeellista tarkata, milloin uusia kiinnostavia konsepteja tulee markkinoille. 

Oculuksen liikuntapelit kiehtovat yleensä muutaman pelikerran verran. Olen ajatellut asian niin, että 30 euroa muutamasta liikuntakerrasta ei ole paha hinta, vaikka peli sitten unohtuisikin digitaalisen ohjelmakirjaston perukoille. Ainoan poikkeuksen tästä tekee haastava ja ainoa fyysisesti äärirajoille menevä nyrkkeilypeli The Thrill of the Fight, jota olen jyystänyt non-stoppina 1,5 vuoden ajan.

Punttisalilla pystyn nostamaan 80 kiloa rinnalta suorille käsille ilman jalkojen avustusta, mikä on kaltaiselleni 47-vuotiaalle miehelle ihan kova saavutus, ja uskon sen olevan täysin tämän pelin ansiosta: kyllä olkapäissä on tuntunut jokaisen pelisession jälkeen niin ettei paremmasta ole väliä!  

Vielä kovemman tästä asiasta tekee se, että tämä tulos on saavutettu aerobisella käsien huidonnalla, eli kestävyysliikunnassa olkapääni ovat varmasti suhteellisesti vieläkin kovemmalla tasolla.

Entä mikä jäi toteutumatta? 

Oculus on kasvattanut lihaskuntoa ja kännykän vaelluspelit ovat auttaneet painonhallinnassa. Kuitenkin esimerkiksi Zombies, Run- pelin pelaaminen on viimeisten vuosien aikana muuttunut rennoksi kävelyksi, vaikka aluksi sen parissa juoksinkin. Siispä haaveeni varsinaisesta painonpudotuksesta sekä juoksukunnon kehittymisestä ei ole toteutunut. Yksin on vaikea motivoida itseään hikilenkille, edes digitaalisten apuvälineiden avulla, eikä sitä viittäkymppiä lähenevä ukko motivoidu aina myöskään syömä- ja juomapuoltaan katsomaan, mikä tietysti olisi kaiken lähtökohta painonpudotuksessa. 

Eipä sitä silti tiedä, millainen möhömaha sitä olisi ilman näiden sovellusten ansiosta saatuja kilometrejä!