Raha ja maksupalvelut matkalaisen ja eräjorman palveluksessa

Kuten olen todennut kauppojen digitaalisia bonuskortteja käsittelevässä kirjoituksessa, kännykän fiksulla käytöllä saa rahanarvoisia etuja ja jopa suoraa säästöä. Ahkeralla säästämisellä voi vuodessa-parissa saada takaisin koko kännykän ostohinnan! Jatkan tätä teemaa, pääasiassa tässä artikkelissa on rahansiirrot, mutta joihinkin sovelluksiin, kuten Pivo, sisältyy myös muita etuja.

Käteinen raha ei tule vielä pitkään aikaan poistumaan, ja muutamassa aikaisemmassa kirjoituksessani olen kehottanut liikkuvaisen elämäntyylin ihmisille sen pitämistä aina mukana. Mikäs sen mukavampaa kuin ostaa kahvikupponen, ateria tai maksaa taksimatka tai bussilippu aina kelpaavalla riihikuivalla kahisevalla.

Varkaudet ja katoamiset ovat alituinen riski matkatessasi niin kaupungeissa kuin erämaassakin. Pidä korttisi, käteisesti, avaimesi ja henkilöpaperisi varmassa tallessa. Älä säilytä kaikkea rahaa yhdessä paikkaa, ja mielellään pääosa käteisestä tulisi olla eri paikassa kuin lompakossasi. 

Matkoja varten kortteja on hyvä karsia. Lontoossa et tarvitse Jyväskylän kirjaston tai punttisalisi korttia, sen sijaan pidä mukanasi: henkilökortti, ajokortti, passi, eurooppalainen sairaanhoitokortti, matkavakuutuskortti, SPR:n veripalvelukortti. Jotkut jopa jättävät luottokortin kotiin ja ottavat mukaan vain käteistä. Näin varkaus- ja katoamistapauksissa vaivasi uusia kortteja vähenee.Voit myös pitää luottokorttisi sulkupalvelun puhelinnumero jossakin mukanasi (EI vain kännykän muistissa, koska lompakko ja kännykkä voivat kadota yhtä aikaa!) 

Myös luottokortti on arkipäivää jokaisessa syrjäisemmässäkin kaupassa. Kunnon propellihattu tarkistaa tietysti luoton nostorajat ja maarajat tarpeensa mukaan verkkopankista. Kun lähdet matkoille kytke maarajat pois, mutta kun palaat matkoilta takaisin Suomeen, kytke ne takaisin päälle. Luottokortin pitäminen avoimena koko maailmalle on tietoturvariski, huolimatta siitä että varsinkin verkkoympäristössä kaksivaiheisen tunnistautumisen pakollisuus on vähentänyt ennestäänkin varsinaisia hakkerointiyritysten onnistumisia. 

Kännykällä on useita tapoja maksaa maksuja. Tavallinen pankkisiirto esimerkiksi Nordean sovelluksen kautta on kömpelö ja hidas muuhun kuin vuokran maksuun. Apple Pay ja Google Pay ovat ikään kuin "digitaalisia" luottokortteja. Ihan kivoja sovelluksia jos fyysinen luottokorttisi katoaa, tosin luottokortin kadotessa on usein kiire kuolettaa se, jolloin nämäkään sovellukset eivät toimi. Yksi keino on laittaa luottokorttitiedot vaikka älykelloosi, luottokorttimaksuja varten suunniteltuun sormukseen tai avaimenperään. Sormessa oleva sormus ei hevillä katoa, varsinkaan jos se ei näytä arvokkaalta. Tosin aina itse nukkumaan mennessä riisun kyllä mukavuussyistä kaikki sormukseni, jolloin myös sen katoaminen matkalla on riski, vaikka kuinka vannotan itseäni muistamaan ottamaan sen yöpöydältä mukaani. 

Moni on ihmetellyt sitä, eikö "luottokorttisormus" tai vastaava kadotessaan voi muodostaa todella suuren riskin, kun sen avulla ei pysty syöttämään pankkikortin välillä vaatimaa PIN-koodia mihinkään? Jostain Facebook-ryhmästä luin pankin vastineen: kuulemma kännykkään saa applikaation, jossa määritellään, että sormusta (tms.) voi käyttää viisi kertaa, jonka jälkeen se täytyy vapauttaa kännykästä. Lähimaksun raja on tunnetusti 50 euroa, eli tätä suurempia ostoksia ei tällä voi maksaa.  Sormuksen kadotessa valuuttariskisi on korkeintaan 250 euroa, tosin koska nämä näyttävät varsin tavallisilta sormuksilta, aika harva älyää edes kokeilla sitä maksuautomaatilla.  

Kaikkein kätevin sovellus mitä viime vuosina olen nähnyt on suomalainen Mobilepay. Tämän avulla pystyt maksamaan puhelinnumerolla järjestelmään rekisteröityneelle henkilölle vain puhelinnumeroa käyttäen- nopeaa ja vaivatonta! Kaupan tiskillä Mobilepay-maksuja ei tavallisesti hyväksytä, mutta pienillä kojuilla, partureilla, urheiluseuroilla, antikvariaateilla tai muilla pienemmillä yrityksillä alkaa olla jo omat Mobilepay-maksuja vastaanottavat tilit, ja ymmärrän tämän hyvin: luottokorttilukijan käyttö voi verottaa hyvin sivutoimisen pienyrittäjän niukasta elannosta tarpeettoman kovan kuukausimaksun. 

Myös Nordean Siirto ja OP-Pankin Pivo ova samanlaisia järjestelmiä, mutta yleensä ottaen rahan lähettäjällä tai vastaanottajalla täytyy olla rekisteröity tili näissä palveluissa, ja ne ovat huomattavasti Mobilepayta tuntemattomampia. Tosin käytän Pivoa itsekin, siinä on mukava säilyttää opiskelijakorttia digitaalisesti sekä ilmaisesta klubijäsenyydestä saa jonkin verran rahanarvoisia etujakin (lähinnä ilmaisia äänikirjapalveluiden kokeilumaksuja). 

Nordean Siirto pystyy kuulemma siirtämään rahaa näiden kaikkien kolmen sovelluksen välilläkin (Tämä ei ole varma tieto, sillä sitä en itse ole tätä sovellusta toistaiseksi käyttänyt). 

Seuraavat tapaukset ovat tosielämästäni: Mobilepay on kätevä niin nakkisämpylää ostaessa festareilla, parturimaksua maksaessa luottokortinlukijan ollessa epäkunnossa, työpaikan perjantaipulloarvontaan liittyessäsi,  osallistuessasi sotaveteraanikeräykseen käteisen puuttuessa kuin vaikka korvatessasi maatilan isännälle epävirallisen taksimatkan seuraavaan tienristeykseen. Suomen rajojen ulkopuolella tälle ei ole paljoa käyttöä, mutta Suomen sisäpuolella soisin tämän tulevan tavallisenkin ihmisen standardimaksutavaksi!  

Pivoa olen käyttänyt: hävyttömän halpojen opiskelija-aterioiden nauttimiseen ja opiskelijahintaisten junalippujen käyttämiseen vaadittavan opiskelijakorttitodistuksen näyttämiseen. 

Paypal- sovelluksella pystyy maksamaan netissä ostoksia, ja tämä on maailmanlaajuinen järjestelmä jolle löytyy miljoonia käyttäjiä. Keskittämällä maksut PayPaliin vältyt kirjoittamasta luottokorttitietojasi jokaisen hämärän netin pienpalveluiden maksutileihin, mikä lisää tietoturvaa. 

Tuskin kuitenkaan metsän keskeltä tulee palava halu ostaa välittömästi uutuuskirja kirjakaupasta tai jatkoaikaa maksulliseen kännykkäpeliin, mutta mistä sitä ikinä tietää:) Kannattaa tutustua tämänkin maksusovelluksen saloihin! 

Kansainväliseen maksukauppaan löytyy paljon erilaisia sovelluksia, mutta koska harvoin on tarvetta lähettää rahaa Nigeriaan tai Boliviaan, nämä eivät kuulu osaamisalueeseeni. Erimuotoiset pankkitiliformaatit voivat aiheuttaa harvojen kokemusteni mukaan ylimääräistä vaivannäköä eri maiden välillä, eikä pienempien sovellusten tietoturvasta tai luotettavuudesta yleensäkään ole sataprosenttisia takeita.