Ruoanlaitto maastossa

Joitakin huomioita retkiruoan tekemisestä

Kuten olen jo jossakin aikaisemmassa kirjoituksessa todennut, rusinat, leivät ja suklaapatukat riittävät hyvin parin päivän rankkaankin vaellukseen, mutta tämän jälkeen keho alkaa huutaa oikeaa, lämmintä ruokaa. Ilmeisesti välipalaruoka sisältää kyllä hiilihydraatteja, mutta ei niinkään proteiineja tai rasvoja, jotka kumminkin ovat pidemmän päälle elintärkeitä ihmiselle. Jos ei siis halua ihan zombiena vaeltaa, kannattaa oikeastaan alusta asti tehdä itselleen kunnon aterioita. 

Tämän lisäksi lämpimässä ruoassa on se etu, että erämaassa yleensä kesä-heinäkuun ulkopuolella tarvitsee aina ylimääräistä lämmikettä, jo pelkkä kuuma tee tai kahvi tekee useimmiten hyvää- toki suosittelen erämaassa myös lisäämään siihen sokeria, sillä ylimääräinen energia on siellä aina tarpeen. Vaellusretkellä ei pääse lihomaan. 

Ruoan lämmityslaitteet

• Nestemäisiä polttoaineita käyttävät keittimet ovat yleisiä eräretkillä. Niillä ruoan teko onnistuu pääsääntöisesti hyvin myös kosteammassa maastossa, mutta aivan äärimmäisissä olosuhteissa, kuten tuiskuisilla tuntureilla, niiden käyttö voi olla hankalaa. Polttoaineita, kuten Sinol tai Lasol, saa jokaiselta huoltoasemalta. Sytytettävä polttoaine on aina poltettava loppuun, koska se on ympäristöystävällisempää kuin sen kaataminen maastoon. 
• Kaasukeittimet ovat toinen yleinen keitinkategoria. Nämä soveltuvat hyvin vaikka Alppien huipulle, mutta mikään ei estä ottamasta niitä mukaan myöskään tavalliselle sunnuntairetkelle. Niiden hinta on hiukan kalliimpi kuin nestekeittimien, lisäksi nestekaasupullot ovat kalliimpia ja voivat olla vaikeammin saatavilla, eli välttämättä joka huoltoasemalta ei löydy, suuremmista kauppakeskuksista kylläkin. 
• Risukeitin houkuttelee ekologisuudellaan ja sillä, ettei se itsessään vaadi polttoainetta. Valitettavasti tällä on hintansa, vähänkin kosteammat risut ja kävyt tekevät sen sytyttämisestä hankalaa

Millä sitten keittimen saa sytytettyä? Tavallinen tulitikkuaski on metsässä uskomattoman kätevä. Hifistelijät käyttävät vesitiiviitä muoviputkiloita, joiden sisään näitä saa sijoitettua, mutta budjettimatkailijalle myös minigrip-pussit ovat käypää tavaraa. Muista pakata mukaan myös sytytyspinta jos et ota mukaan varsinaista tulitikkuaskia. Muista, että tulitikkuja on tavallisen koon lisäksi myös pitkiä ja erikoispitkiä, nämä voivat olla käteviä myös erämaassa.

Tavalliset sytyttimet ovat erämaassa monesti käyttökelvottomia ja menevät usein rikki. Nestekaasusytyttimet, kuten legendaarinen Zippo, ovat maastokelpoisempia, mutta ei ole tavallisen tulitikun veroinen ison kokonsa vuoksi. 

Jotkut suosivat magnesiumtikkuja, mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla niitä ensin kaupunkiolosuhteissa. Nuotiota niillä ei saa helposti syttymään, mutta nestemäisiä polttoaineita käyttävän keittimen kylläkin

Sytytinpalat, myrskytikut ja vastaavat järeämmän luokan sytyttimet ovat kalliita, mutta esimerkiksi kosteassa nuotion sytyttäminen niillä voi joskus olla välttämätöntä- kannattaa kokeilla pitää niitä ainakin varalla. 

Miten säilyketölkin saa avattua?

Klassinen moka on, että säilyketölkin avaaja jää kotiin tai se katoaa matkan varrelle. Kunnon varautuja on toki valmistautunut monitoimityökalulla tai monitoimimetallikortilla, joka käy paremman puutteessa myös tölkinavaajana. Myös tavallista puukkoa voidaan käyttää tölkin avaajana, mutta sen kanssa on syytä olla varovainen - haaverit erämaassa ovat ikäviä. Kokemus auttaa, ja käytä käsineitä jos yhtään arveluttaa.

Usein unohtuu myös se, että tavallisesti purkin kannen reunat on tarkoituksella tehty erittäin pehmeästä metallista. Hieromalla purkin kantta esimerkiksi sileää kiveä vasten saa kannen irtoamaan jos mitään muuta vaihtoehtoa ei ole tarjolla. 

Muuta

Kuten olen jo aiemmin todennut, perunamuusijauhe on paras pikaruoka. Heittämällä sitä kiehuvaan veteen on syömäkelpoinen ateria valmis jopa minuutin kuluttua- toki muutaman minuutin kuluttua se on paljon paremman makuinen. 

Makaroni tai spagetti vaativat noin 10 minuutin kiehumisaikaa. Säilyketölkeissä oleva liha tai kala lämpenee mukavasti perunamuusin tai makaronin joukossa. Suosi öljyyn säilöttyjä säilykkeitä, ne antavat lisäenergiaa ja makua ruokaan,

Säilykkeitä on joka lähtöön: perinteinen tonnikala, klassinen sikanauta eli "nötkötti", lihapullat kastikkeella ja vielä paljon muuta. Älä ota mukaan liian isoja säilykepurkkeja, tavallinen nötköt-purkki vaatii jo aikamoisen ruokahalun jotta sen voisi nauttia yhdellä aterialla ja avoimen purkin kuljettaminen mukana on vaikeaa. Säilykevihanneksia en suosittele erämaassa nautittavaksi suuressa määrin, sillä ne sisältävät vähän energiaa. Mutta mikä ettei joku pieni suolakurkkusäilykekin välillä tee terää kokonaisuudessa. 

Ruoan maustamiseen on monenlaisia minipusseja, alkaen vaikka pikaruokaloiden suola- tai pippuripusseista. Tee se itse-mies pakkaa mieluisat mausteseokset mukaan pienissä Minigrip-pusseissa.

Jälkiruoaksi maistuu monesti säilykehedelmäpurkki sekä tietysti nuotiokahvi. 

Villivihanneksia?

Moni ekologinen vaeltaja varmasti ajattelee että omia eväitä voi täydentää luonnosta poimittavalla varannolla. Valitettavasti tämä on monesti vaikeaa Suomen olosuhteissa.

Yleisimpiä syötäviä kasveja, kuten nokkonen, puna- ja valkoapila, vuohenputki, horsma tai ratamo kasvavat pääsääntöisesti asutuskeskusten lähellä. Marjoja, kuten mustikka, juolukka tai puolukka toki löytyy syvältä metsästäkin, mutta niiden kerääminen ravitsemustarkoituksia varten on niin rankkaa, että se haittaa kulkemista merkittävästi. 

Ainoa hyödyllinen neuvo minkä olen kokenut on variksenmarjojen kerääminen matkan varrelta. Joissakin Lapin osissa kuten Koillis-Lapissa niitä on niin runsaasti, että ne ratisevat jaloissa päiväkausien vaellusten ajan. Variksenmarjat sisältävät runsaasti nestettä ja vitamiineja, mutta varsinaisesti ravitsemustilaan ne auttavat vain rajallisesti. Lisäksi jos niitä alkaa nauttimaan runsaasti, vatsan sekaisinmenon vaara kasvaa.

Mustikan lehdistä voi keittää yrttiteetä, mutta aika laimean makuista se on. Kuusenkerkkiä, apilanlehtiä, ketunleipää ja muita pikkukasveja voi napostella, mutta niidenkin ravintoarvo on olematon. Kuulemma jopa poronjäkälää ovat jotkut pahimpina pula-aikoina napostelleet. Niiden ravintoarvo on kuitenkin olematon ja jotkut lajit ovat jopa myrkyllisiä.