Kesä menee potkulautaillessa

 Jotenkin kesällä nörtteily - myös virtuaalilasien avulla tapahtuva liikunnallinen nörtteily- on menettänyt hohtoaan ja tilalle on tullut potkupyöräily tai potkulautailu, miten sitä kukin sanookin. Eikä siis nykyaikana suosittu sähköpotkulauta vaan tavallinen, lihasvoimalla toimiva potkulauta.

Itse suosin termiä potkulauta, koska termit potkupyörä ja polkupyörä menevät liian helposti sekaisin keskenään ja lisäksi potkupyörä voi tarkoittaa monia muitakin asioita kuin käyttämääni aikuisten potkupyörää, kuten lasten ilman polkimia tehtyä pyöränrunkoa tai vanhuksille ja invalideille tarkoitettua liikkumisen apuvälinettä. 

Potkukelkka on taas täysin eri asia: kahdella ohuella metallikiskolla kulkeva kelkka, jonka istuinosaan mahtuu ostoskassi tai jopa toinen matkalainen. Joskus 80-luvulla lapsuudessani kun teitä ei oikein vielä hiekoitettu, tällaisella mentiin ja lujaa kilometri toisensa jälkeen talvella! Se muisteloista, eli takaisin potkulautaan: 

Ostin monta vuotta sitten elämäni ensimmäisen kiinalaisen roskapotkulaudan, joka oli aivan liian raskas, lisäksi laakerit, mutterit, sisärenkaat ja kaikki muukin mahdollinen oli ihan käyttökelvotonta tavaraa. Siinä meni "satasen potkulauta" täysin kankkulan kaivoon. Annoin ilmaiseksi pois, tosin epäilen saikohan vastaanottajakaan sillä mitään aikaan. 

Sen sijaan jo 150 eurolla sai paremmin toteutetun mallin, teinivuosieni rattikelkkatehdaskuningas Stigan upean toteutuksen. Tämäkin tosin on valmistettu Kiinassa tietysti kuten luultavasti kaikki alle viidensadan euron potkulaudat, mutta huomattavasti aikaisempaa tekelettä käyttökelvollisempi ja fiksummin ja kevyemmin valmistettu. Tämä mukavasti jalkojen alla. Lisäksi tietysti kypärä päähän ja maltilliset keskinopeudet, niin eiköhän tämä ihan turvallista ole, on ainakin jo monen kymmenen kilometrin matkan ollut. 

Varoitus: jos olet "miesten kokoa", varmista painorajoitus: joissakin nuorille tarkoitetuissa potkulaudoissa (myös joissakin Stigan merkeissä) ne ovat jopa niin alhaisia kuin 75 tai 60 kg! Tällaiseen en enää uskaltaisi luottaa jos painosi on lähellä kolmenumeroista lukemaa.

Luultavasti jos into potkulautailuun jatkuu, ostan seuraavaksi paremman, muutaman sadan euron mallin jolla pääsee rullailemaan entistä sujuvammin. 

Plussat

• Ennenkaikkea vaihtelua tuolle pyöräilylle johon on jo tässä 10 vuoden kuluessa kyllästynyt täysin
• Valmentaa myös juoksua varten tärkeitä lihaksia. Tai näin ainakin pikaisesti kuvittelisi, kun tuo pyöräily ei pätkääkään juoksukuntoa lisää. Täytyykin raportoida tästä, jos into potkulautailuun säilyy
• Pystyy puikkelehtimaan pienemmistä väleistä kuin jopa polkupyörällä, mahtuu yleensä osia purkamatta esim. auton peräkonttiin. Huomattavasti kevyempi ja lyhyempi kuin polkupyörä
• Ei kaipaa juuri huoltoa, jos hyvin tehty. Liikkuvat osat: Tasan kaksi pyöränvannetta. Sisä- ja ulkokumeja, vanteita ja venttiilejä, jarruvaijereita ja muita vaihdettavia osia saa tavallisesta pyöräliikkeestä, joskus jopa tavaratalosta, koska ovat tarkoituksellisesti mittasuhteiltaan täsmälleen samaa tavaraa, joista kootaan lasten polkupyörät (jämeryydeltään toki aikuisten potkulautojen pyörät ovat huomattavasti vahvistettuja).
• Herättää positiivista huomiota. Polkupyöräily on kuitenkin niin tavisjuttu ja uudet ekologiset tavat liikkua herättävät kunnioitusta
• Kevyt taluttaa. Kulkee lähes nollapanostuksella mukana
• Säädettävyys (vaihtelee malleittain): jopa kaltaiseni lähes kaksimetrinen mies pystyy seisomaan luonnollisessa pystyasennossa ohjaillessaan lautaa, ja käy tämä huomattavasti lyhyemmillekin ihmisille vastaavalla tavalla

Miinukset

• Raskastahan tämä on. 14 km lenkki potkimalla menee kyllä silloin tällöin, mutta kyllä jaloissa tuntuu sen jälkeen. Polkupyörällä 14 km menee normaalikuntoisella ihmisellä sen suurempaa ajattelematta. Parin kilometrin työmatkalautailu tällä sujuisi, mutta tuskin pidemmällä mittakaavalla juuri enempää
• Talvella luultavasti vaarallista, hidasta ja liukasta = eli ei varmastikaan hauskaa
• Hidasta tämä on myös yleisesti ottaen, tosin ei nopeus olekaan potkulaudan idea, vaan maisemista nauttiminen. Lisää piirun verran nopeuttasi tavalliseen juoksuun verran, toki alamäet menevät ilmaiseksi, joten kyllä potkulautailu pelkän "apostolinkyydin" voittaa, mutta polkupyörää -edes tavallista vaihteetonta kaupunkifillaria- ei voi haaveilla voittavansa nopeuskilpailussa.
• Kantamuksia ei pysty oikein kantamaan muuten kuin potkulaudan sarvessa, joka on huterampi kuin jämerän maastopyörän vastaava työkalu. Pari normikauppakassia vielä menee jotenkin, mutta ei mukavasti
• Maastokelpoisuus käytännössä nolla. Potkulaudan runko nirhaisee inhottavasti maata jo parin sentin kuopan tai kukkulan kohdalla. Kulkee kunnolla vain asfalttitiellä tai erittäin hyväkuntoisella hiekkatiellä.

Yleensä ottaen, mielenkiintoinen ja uusi tapa ulkoilla, pieniä kauppareissuja ja joskus pidempiäkin retkiä (omalla kunnollani maksimissaan 20 km, tosin eiköhän kokenut maratoonari tällaisella vedä päivän aikana kevyesti lähelle sataa kilometriä): ikään kuin jotain tavallisen pyöräilyn ja kävelyn välillä. Potkulaudan keveys ja vaatimattomat mitat tekevät siitä helpon parkkeerauskohteen minne tahansa, ja se sopii jopa tavalliseen polkupyörätelineeseen!